Me muutettiin.

chilllit.blogspot.com

Toivottavasti tämä toisi vähän lisää kirjoitusintoa ;)

Omaan lomaan aikaa 12 työpäivää. Kai tässä vaiheessa saa jo alkaa laskea tunteja, saahan?

Chili onkin lomaillut sitten munkin puolesta. Sunnuntaina nähtiin ihan ohi mennen ja tuliaisiksi sain monta tuhatta pusua. Sitä ennen oltiin nähty varmaan viikko sitten ja taas tuo koiruus on reissun päällä. Mutta tosi kiva kuitenkin, että on päässyt äitin mukana tekemään kaikkea kivaa mistä tykkää. Mökkeilemään, komentamaan Pissa-Liisaa ja ennen kaikkea uimaan.

Tuo kesän aktiivisuus tuo mukanaan myös pienen onkelman. Koira on laiha kuin mikä. En muista koska se olisi ollut noin laihassa kunnossa, kylkiluut vaan törröttää. Chili kuitenkin syö tosi hyvin, mutta mitään ei vaan luiden päälle jää. Pitäisikö alkaa syöttämään silavaa ;o)

Kilin tittelirivistöön karttui kesäkuun alussa kolmas arvonimi, kun se hyppyvalioon oikeuttavat serti tuli Tampereelta kera nollavoiton. Pitkin kevättä ollaan tehty aika näppäriä hyppiksiä, vaikka normaalisti ei niillä pärjätäkään. Ainakin kahdella muuten tosi nätillä hyppyradalla on tullut yksi vaivainen rima jostain typerästä ohjausvirheestä. Mutta nyt vihdoin ja viimein pysyi ne rimatkin ylhäällä. Rata itsessää oli pelkkää taistelua, koira ei jotenkin kulkenut ollenkaan. Tuntui lähes perässä vedettävältä ja siksi olikin yllättävää, että sillä heltisi tuo ykköspalli.

FIN AVA, FI H-AVA & FIN MVA Chili

Pitäisi kai valiohakemustakin rustata. Kennelliitto on vaan niin kovin vanhanaikainen, että kaikki tarvitsee lähettää postitse. Vai onkohan nykyään olemassa joku sähköinen lomake?

Voi kun saisi tuon keinun opetettua edes aavistuksen paremmaksi....

Kiitos kuvista Jaana Hakolalle.

Ei, en aio aloittaa tätä postausta voivottelemalla sitä, etten ole puoleen vuoteen kirjoittanut. Muutenhan tämän blogin kaikki ne vähäisetkin kirjoitukset toistaisivat vain itseään.

Menneeseen puoleen vuoteen on sisältynyt paljon:

Joulukuun alussa muutto äidin helmoista omaan kotiin. Tämä on ollut monin tavoin hyvin kasvattava kokemus. Ihmisenä kun olen kovin rutiineihin tykästynyt ja kaikki muutos on ainakin alkuun todella mullistavaa. Kaikkein raskainta koko prosessissa on ollut se, että Chilin eroahdistuksen oireet tulivat esiin sen jäädessä yksin uuteen asuntoon. Onhan tuo kuitenkin asunut koko elämänsä samassa paikassa ja aina lauman kanssa. Kyllä Chili on joutunut ihan yksinkin jäämään, mutta ei ole koskaan tutussa paikassa reagoinut tällä tavalla. Ja voi kyllä, tuo tyttö on kovin kovin sinnikäs. Ei edes sitruunapanta auta ensiapuna, tuo kun ei vähät välitä päälle ruiskuvista sitruuna- tai pippurisuihkeista. Meillä on iso kasa harjoituksia, joilla pyrittäisiin tuota eroahditusta poistamaan, mutta en voi tehdä niitä harjoituksia jos koira ei voi jäädä hetkeksikään yksin. Kuukaudessa ei montaakaan sellaista päivää ole, että voisin ihan joka minuutin koiran kanssa olla. Tämän asian suhteen alkaa olla keinot vähän vähissä, mutta vielä ei ole luovutettu... Olosuhteiden pakosta, tai oikeastaan omasta halusta, ollaan Kilin kanssa muutettu nyt hetkeksi taas takaisin äidin helmaan, mutta kesäkuun alusta alkaen taas yritetään eloa kerrostalossa.

Agilityrintamalla kuluva kausi on ollut ehkäpä heikoin ikinä. Nollia ei vain ole tullut. Nyt kevään mittaan ollaan taas löydetty yhteinen sävel ja ihan tosi hyvältä tuntuvia ratoja ollaan suoritettu. Aina niissä vaan on ollut jotain pientä. Vaikka tämän kesän arvokisat jäävätkin näillä näkymin väliin, niin pääasia kuitenkin on, että Chili on saanut tehdä sitä mitä se eniten rakastaa ja meillä on ollut yhdessä kivaa!

Tuohon asenteeseen ollaankin pyritty etenkin sen jälkeen kun, rutiininomainen silmäpeilaus ei tuottanutkaan niin kovin hyviä uutisia. Mutta päivä kerrallaan, kisaten niin, että jokainen kisa voi olla se viimeinen...

Toinen vuosi ammattikorkeassa alkaa olla lopuillaan. Kuluva kevät on vietetty työharjoittelussa (onneksi palkallisessa sellaisessa) ja kesä kuluu pääasiassa samassa osoitteessa. Kahden vuoden päästä tästä tytöstä pitäisi valmistua insinööri! Vaikka päivä päivältä alkaa olla selvää se, ettei tämä ole mun juttu. Aion kuitenkin tutkinnon suorittaa loppuun ja katsoa sitten mihin elämä kuljettaa.

Ihanaa, että on lämmin! Kesää on kyllä jo niiin pitkään odotettu: mansikoita, hiekkarantoja, maauimaloita, kylmää merivettä, juhannusta!

Niinpä niin. Turha sitä on itseään toistella. Kun ei päivity niin ei päivity...

Kisarintamalla on viime aikoina oltu aika hiljasta tyttöä. Treeneissä kulkee huippuhyvin, mut ei saada siirrettyä sitä kisoihin. Kisoissa kun käsi irtoo kropasta 10 senttiä niin koira onkin irronnut jo puolen hallin mitan. Joopajoo, koitapa siinä sitten perässä pysyä. Mutta ehkä se tästä, toivoa ei vielä ole menetetty.

Kili alias Chili ei ole vieläkään aloittanut syksyn juoksua. Tyttärensä Flii on juossut jo kohta kaksi kuukautta sitten ja normistihan noilla on juoksut samaan aikaan. Vaan nytpä kuningatar onkin päättänyt pitkittää, toivottavasti ei sitten ihan joulunpyhille osu, kun pitäisi aattoa viettää uroksen kanssa saman kuusen ympärillä.

Mitäs muuta... Chili sai muutama viikko takaperin luopua myös pitkään ja hartaasti kasvatetusta turkistaan. Onneksi vielä ei tänne etelään ole saatu pakkasia, joten tarkenee tuo nakupellekin lenkkeillä ;o)

Rankka viikonloppu tuo on joka vuosi. Onneksi olin fiksu ja pidin yhden lomaviikon heti karsintaviikonlopun jälkeen, jotta sai ladata vähän akkuja. Ja se tuli kyllä tarpeeseen.

Eka rata lähti Chilin varastamista lukuunottamatta tosi makeesti käyntiin. Oma ohjaus oli tarpeeksi jämäkkää ja koira kulki kovaa pienillä teillä. Meidän kohtaloksi kuitenkin koitui se, etten ollut etukäteen ajatellut kyseistä ansapaikkaa. Se ansapaikka johon olin ohjauksellisesti valmistautunut oli vasta kahden esteen päässä. Näin ollen en tuota kohtaa tajunnut ollenkaan varmistaa tiukalla käskytyksellä vaan sinne se sitten pamahti. Putkeen. Siihen samaiseen putkeen hyllytti yks jos toinenkin, mutta ei tästä päästä vaan siitä ansapäästä :D Oikeesti ei tän radan jälkeen ees harmittanut, kun koko tilanne tapahtui niin nopeasti.

Tokalla radalla olin itse jo ihan naatti. Olisi tietty voinut olla fiksua käydä ratojen välissä kotona, mutta tyhmänä halusin kattella makseja. Alku oli meille vaikea. Kovasta vauhdista tiukkoja käännöksiä. Tiesin jo etukäteen mitä tulee tapahtumaan jos kurvit venyy. Ja niin sitten kävikin. Kakkosen jälkeen tuhottoman pitkä kaarros, ja minä kalastan. Sitten olinkin jo seuraavasta kohdasta myöhässä ja jouduin tekemään vekin sijasta sylkkärin. Suunta oli täysin väärä ja niinpä koira keppien kakkosväliin. Ehkä tästä johtuen ohjaus herpaantui ja sain vielä hommattua kiellon renkaalta kun takaaleikkaisin ihan päälle. Tais sieltä keinun kontaktivirhekin lisäksi vielä tulla... Ei siis asiaa jatkoon.

Nooh, tämä ei muutenkaan ole ollut "meidän" vuosi. En voi olettaa, että onnistumisia tulee arvokisoissa, jos niitä ei kovin usein tule edes kyläkisoissa. Tähän siis yritetään saada kuluvan kauden aikana saada parannusta.

P.S. En tiedä miks aina hermoilen sen pöydän olemassaolosta karsintojen alla, kun ei sitä (näissäkään) kisoissa näkynyt...

Tuntuu, että joka vuosi juuri arvokisoja ennen tai peräti niiden aikana meille sattuu kaikenmoista vastoinkäymistä.

Ennen vuoden 2007 SM-kisoja meillä oli alla vain muutamia startteja Chilin pentujen ja oman polvileikkauksen takia. Nuo kisat menivätkin täysin kokemattomuuden piikkiin, eikä näin ollen harmistuskaan ollut kovin suuri.

Saman vuoden karsinnat olivat vaarassa jäädä kokonaan väliin, koska olin koko edellisen viikon yli 38 asteen kuumeessa. Viikonlopuksi kuume kuitenkin laski ja päästiin jopa radalle tosin täysin puolikuntoisena.

2008 SM-kisat oli varmasti suurin pettymys koko meidän kisauralla. Tehtiin ihan viimeisille esteille asti kohtuu hyvää nollaa, kunnes pienestä väistöliikkeestä johtuen polvi muljahti erittäin pahasti pois paikoiltaan. Hetken jo ajattelin linkuttavani viimeisetkin esteet, mutta kipu ei sitä sallinut. Suuren suuri pettymys. Yhteistyö oli sinä viikonloppuna niin huipuissa, että kyyneliltä ei voinut välttyä...

Karsintoihin mennessä polvi oli jo suht ok, joten näistä kisoista saatiin jopa onnistunut fiilis. Jäähallin aivan mahtavassa tunnelmassa isolla kentällä oli hurjan hienoa mennä. Ja mikä parasta päästiin jopa sunnuntaille lauantain aika kelpo nollalla.

Tämän vuoden SM-kisat jäivät väliin pitkän matkan takia. Työt kutsuivat kuitenkin heti maanantaiaamuna ja yötä vasten en halunnut lähteä ajamaan.

Kaksi päivää jäljellä tämän vuoden karsintoihin. Ja ylläri pylläri olen koko viikon juossut lääkäriltä toiselle ja verikokeesta toiseen. Nyt antibioottikuurin toimesta olo on jo melko hyvä, joten toivoa on, että päästään jopa starttiviivalle. Karsinnat on aina yhtä jännittävät, oli sitten kisaamassa tai ei. Mahtava viikonloppu siis tulossa ja mikä parasta, pääsee omaan sänkyyn nukkumaan!

Tavoitteena on olla Chilin arvoinen ohjaaja. Me mennään yhdessä nauttimaan ja pitämään hauskaa. Peukkuja on pystyssä myös monille tutuille!

Muutama kuva kesän riennoista:

Juhannuksena Liesjärvellä.

On se kaunis ;o)

Eilen käytiin tekemässä MM-karsintoja ajatellen pientä treeniä. Harkattiin putkipuomi-hässäkkää, joka onnistui ihan loistavasti. Piti vain itse muistaa olla nostamatta käsiä jos halusi koiran puomille. Muutama avo-kulmakin otettiin siinä samalla. Hyvin hakee jos jään itse kauas enkä vie omalla liikkeellä toiseen väliin.

Mutta sitten se kauhistus. Ei olla treenattu yhtään PÖYTÄÄ! Jo viime karsintoihin taisin valittaa samasta asiasta, enkä ole saanut koko vuoden aikana tehtyä yhtään mitään asian hyväksi. JAIKS! No tässä ajassa asialle ei juurikaan voi enää tehdä mitään, joten toivoa sopii, että pöytää ei ole tai jos se on niin saan vauhdin niin hiljaiseksi, että pysähtyminen on fyysisesti mahdollista.

Pieni huolenaihe muodostui myös turhan monista riman pudotuksista. Ei Chili ennen ole pudotellut noin herkästi rimoja, vaikka olen käskyttänyt just riman päällä. Otin sitten muutamia hyppyjä liioitelluilla häiriöillä ja käskytyksillä ja niillä kerroilla kyllä pysyi. Noh torstaina Chippe pääsee Piiralle, joten jos jotain jumeja on niin ne saadaan sitten hoidettua.

Meidän elämä kulkee samaa vanhaa rataa. Päivät kuluu töissä viikonloppua odotellessa ja viikonloput kesästä nauttien.

Toukokuun kisoista ei kovin kummoisia tuloksia kerätty: pari nollavoittoa Forssasta ja yksi sikamakea vitonen Vantaalta. Muuten tulokset taisikin olla kovin hyl-voittoisia. Viime viikkojen treenit ovat kulkeneet ihan älyttömän hyvin, joten innolla jo odottelen MM-karsintoja. Sinne lähdetään tekemään omaa parasta suoritustamme oli tulos sitten mikä tahansa.

Viime viikonlopun Chili sai harjoitella ainoan koiran elämää, koska sekin on piakkoin melko ajankohtaista. Roosa kun vietti ansaittua mökkiviikonloppua ja Flii kisaili äipän kanssa agirodussa. Chili sai siis sylikaupalla ekstrahuomiota ja paljon herkkuja. Ehkä se jopa tykkäsi, kun sai olla se ainoa prinsessa ;o)

Loppuun täytyy vielä mainita, että Chili on nykyään viiden suloisen pennun isoäiti ja lisää on toivottavasti tulossa vielä kesän aikana Vipun toimesta. Vipu oli muuten tehnyt tosi upean SM-kisadebyytin ollen kokonaistuloksissa 10. Aika mahtava suoristus 2-vuotiaalta! Vaan on meidän Limppukin korkannut nollatilinsä kolmosluokassa. Kyllä siitä sittenkin tuli ihan kelpo agilitykoira ;o)

Kuviakin olisi. Ehkä sitten ensi kerralla...