Ihan ekaksi lyhykäisyydessään viime aikojen kisakoosteet:

Marraskuun ATT:n kisat: Kaikilla radoilla ihan positiivinen fiilis. Ekalta hikinen nolla, jossa kaarrokset ihan törkeät. Sillä kuitenkin voitto.
Tokalla radalla meille tosi vaikea vauhtialku, joka onnistui kuitenkin ihan jees. Chili liukastui kuitenkin ennen keppejä ja sekosi rytmissä pahasti. Tästä vitonen. Korjasin melko törkeän keinun varastamisen, joten rata jäi siis puoleen.
Viimeiseen rataan olen ihan supertyytyväinen. Lopussa vaikea kepeiltä putkeen vienti. Jos valssaisi keppien toiselle puolelle, olisi armotta myöhässä jatkosta. No tämä tyttö päättikin kokeilla poispäinkäännöstä keppien päähän niin, että itse jään keppien toiselle puolelle ja koira menee toiselta puolelta putkeen. Tämä toimi! Ja uskalsin ekaa kertaa kisoissa tehdä sen vaikka meillä oli nolla alla! Hyllytin sitten seuraavalla esteellä juuri ennen loppusuoraa, kun valitsin oman juoksulinjan väärin. Mutta olin NIIN tyytyväinen itseeni!

Helsingin mammuttikisat: Lähdettiin Elinan ja bortsupoikien kanssa matkaan puoli ysin aikaan aamulla ja takaisin oltiin puoli kahden aikaan yöllä :o)) Mutta kivaa oli. Kiitos Ellulle seurasta!
Radat eivät olleet mitään meidän parhaimpia. Ekalla äärimmäistä sähläämistä, mutta selvittiin lähes loppuun virheittä. Alussa lähti lukemaan vetoa sylkkäriksi ja pyörähti väärään suuntaan. Niistossa sitten en ehtinyt törkkäämään taakse, vaan Hilkka hyppäsi esteen väärältä puolelta.
Toka rata oli ehkä vielä jotain kaameampaa. Olin kulmankiertokohdassa jäljessä ja Chili luki ohjauksen takaakierroksi ja kiersi hypyn väärää kautta. Eipä tilannetta ollut siinä kohtaa enää pelastettavissa. Loppurata mentiinkin sitten sata hyllyä tehden, mutta Chilillä oli hauskaa ja mua vaan nauratti.
Vikalla radalla ihan ookoo menoa. Hernepuska kasvoi nenään kun koira vaan valuu ja valuu. Kamalaa kalastusta, jotta sai oikeille esteille. Nollalla viides.

Tsaun kisat 7.12.: Ekalla radalla livahti alussa selän takaa, mutta meni kuitenkin seuraavan esteen oikein. Pari estettä myöhemmin tippui taas puomilta. En jaksanut korjata vaan jatkoin eteenpäin, kun ei näyttänyt loukkaavaan. Loppu oli vaan Chilin päätöntä menoa, molemmilla kerroilla tuli aaltakin läpi... Argh.
Tokalla radalla olin mielestäni sijoittunut oikein ja liikuin myös oikeaan suuntaan. Vaan eipä koira lukenut ohjausta yhtään. Valui ihan sikana, joka kohdassa. Vaikka liikuin aivan päinvastaiseen suuntaan, niin koira senkun kaartaa vaan sadan metrin mutkan kautta. Kolmas rima tippui ja ajautui vielä keinunkin ohi.  Lopussa korjasin vielä aan, kun pysähtyi vasta maahan.   Tälle valumiselle on pakko tehdä nyt jotain!!


Nyt taukoillaankin agilitystä tovi. Itse olin tiistaina polvileikkauksessa ja kotiuduin eilen. Vastassa oli erittäin onnellinen koira. Ihan kuin ei oltaisi moneen päivään nähnyt. Chili olisi vaan koko ajan halunnut pussata ja olla sylissä. Sohvalla maatessakkin se olisi koko ajan tunkemassa vatsan päälle makaamaan. Yöllä se oli vähän väliä raapimissa, läähättämässä ja itkemässä mun oven takana. Raukka pieni ihan huolesta soikeana. Nyt se nukkuu tyynyn päällä sohvan vieressä ja pongahtaa heti pystyyn jos liikahdan vähäänkään. Mun oma pieni huolehtivainen sairaanhoitaja <3