Rankka viikonloppu tuo on joka vuosi. Onneksi olin fiksu ja pidin yhden lomaviikon heti karsintaviikonlopun jälkeen, jotta sai ladata vähän akkuja. Ja se tuli kyllä tarpeeseen.

Eka rata lähti Chilin varastamista lukuunottamatta tosi makeesti käyntiin. Oma ohjaus oli tarpeeksi jämäkkää ja koira kulki kovaa pienillä teillä. Meidän kohtaloksi kuitenkin koitui se, etten ollut etukäteen ajatellut kyseistä ansapaikkaa. Se ansapaikka johon olin ohjauksellisesti valmistautunut oli vasta kahden esteen päässä. Näin ollen en tuota kohtaa tajunnut ollenkaan varmistaa tiukalla käskytyksellä vaan sinne se sitten pamahti. Putkeen. Siihen samaiseen putkeen hyllytti yks jos toinenkin, mutta ei tästä päästä vaan siitä ansapäästä :D Oikeesti ei tän radan jälkeen ees harmittanut, kun koko tilanne tapahtui niin nopeasti.

Tokalla radalla olin itse jo ihan naatti. Olisi tietty voinut olla fiksua käydä ratojen välissä kotona, mutta tyhmänä halusin kattella makseja. Alku oli meille vaikea. Kovasta vauhdista tiukkoja käännöksiä. Tiesin jo etukäteen mitä tulee tapahtumaan jos kurvit venyy. Ja niin sitten kävikin. Kakkosen jälkeen tuhottoman pitkä kaarros, ja minä kalastan. Sitten olinkin jo seuraavasta kohdasta myöhässä ja jouduin tekemään vekin sijasta sylkkärin. Suunta oli täysin väärä ja niinpä koira keppien kakkosväliin. Ehkä tästä johtuen ohjaus herpaantui ja sain vielä hommattua kiellon renkaalta kun takaaleikkaisin ihan päälle. Tais sieltä keinun kontaktivirhekin lisäksi vielä tulla... Ei siis asiaa jatkoon.

Nooh, tämä ei muutenkaan ole ollut "meidän" vuosi. En voi olettaa, että onnistumisia tulee arvokisoissa, jos niitä ei kovin usein tule edes kyläkisoissa. Tähän siis yritetään saada kuluvan kauden aikana saada parannusta.

P.S. En tiedä miks aina hermoilen sen pöydän olemassaolosta karsintojen alla, kun ei sitä (näissäkään) kisoissa näkynyt...